Toinen kuolemansynti

"Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta".

Nyt on syytä kirjoittaa vähän tästäkin aiheesta, koska tuntuu että se on usein läsnä monen ihmisen arjessa ja työssä.

Yrittäjänä törmään usein kateellisiin ihmisiin joilla on uskomattomia mielikuvia yrittäjistä, siitä mitä tienaat ja miten asiat teet, olen varsinkin asuinpaikkakunnallani nähnyt kuinka pienyrittäjiä kadehditaan ja jopa kartetaan, ihan kuin olisimme eri kastia kuin muut. 

Harva kuitenkaan ajattelee että meilläpä ei ole työttömyysturvaa, ei sairaslomia, ei sijaisia eikä aina edes tietoa seuraavan kuukauden tuloista. Olet sidottu 24/7 eli riittämättömyden tunne on usein suuri, menit minne tahansa pienessä kylässä kaikki tunnistavat sinut ja sinun täytyy olla valmis olemaan esillä aina, et ole vapaalla koskaan. Jos tienaat jokin kuukausi enemmän niin toisena saatat joutua maksamaan sairasloman tuuraajalle. Vaikka välillä vituttaisi kuinka, sitä et voi näyttää ja töihin on aina mentävä, asiakkaat kun ovat ne jotka maksavat palkkasi.

Yrittäminen vaatii luonnetta, kovuutta ja välillä joustamattomuuttakin. Sitkeyttä, tiukkoja periaatteita suorasukaisuutta ja kykyä joustaa oikeassa kohtaa oikealla tavalla. Taloudellista silmää ja kykyä olla laskelmoiva. Eniten kuitenkin menestyvä yrittäjä tarvitsee riskinottokykyä ja "nälkää" omaan työhön.

Yrittäjä vaatii siis ihan oman luonteensa...no minulla se taitaa olla verissä, syntymälahjana saatuna.

Vaikka pääyritykseni nykyisessä muodossa loppuu 26 päivän päästä, olen jo viime kesänä perustanut toisen yrityksen, tarvitsen haasteita ja haluan haastaa itseni. En aio viettää äippälomaani "vain lasten ehdoilla" enkä todellakaan tukien varassa roikkuen eli kunnianhimoakin löytyy. Olen valmis tekemään töitä menestykseni eteen, näin eivät kaikki vain asiaa ymmärrä.

Muistakaa te jotka mietitte että "olen yrittänyt mutta ei onnistu", elämän ei kuulukkaan olla helppoa. Saavutuksista iloitsee juuri silloin eniten kun ne on itse saavuttanut ja tehnyt töitä pirusti niiden eteen, joskus olisi helpompi käyttää suhteita mutta ansiot eivät silloin tunnu omilta. Myös hyvä terveys ja tervelliset elämäntavat antavat potkua sietää ja käydä läpi vastoinkäymisiä joita kaikille tulee välillä, myös minulle. Pitkäaikaissairaudet kaiken tämän keskellä ovat suuri haaste välillä minulle.

Moni ajattelee että hankkimamme asiat kuten asunnot tai autot ovat tipahtaneet jostain, jonku on ne melkein lahjoittanut tai "pappa betalar", viimeisenä vaihtoehtona tietysti myös luulot että asioita maksetaan ns. "väärällä rahalla", menneisyyden annetaan vaikuttaa liikaa arvo- ja ajatusmaailmaan.

Väittäisin kuitenkin että moni muukin pystyy asettamiinsa saavutuksiin jos vain löytyy tarpeeksi tahtoa ja riskinottokykyä. Tästä esimerkkinä rahankäyttö. Itse en juuri koskaan osta vaatteita perheessämme normaalilla hintaa, kesällä saatan ostaan halvat talvivaatteet ja toisinpäin. Kierrätämme paljon ja monen asian hankin käytettynä. Emme käy baareissa ja harvoin myöskään ulkona syömässä. Bensan hinnan katsomme tarkkaan ja työmatkat minä usein kävelen. Ruokakaupassa vertaan tarkaan kilohintoja ja paljon tuotetaan itse (mehut, hillot, marjat jne..), aamut alkavat aina puurolla ja kaiken ruuan pyrin tekemään aina itse. Olemme siis erittäin laskelmoivia ja tiedämme omat talouden asiat hyvinkin tarkkaan. Välillä on mahdollista sijoittaa tiukan talouden asiosta tuloja johonkin jonka voi myös myöhemmin vaikka realisoida.

En puhuisi totta jos sanoisin että asiani ovat aina olleet näin, harva tietää että nuoruudessani on olleet huumeet ja rikollisuus hyvinkin lähellä. Jossain vaiheessa vaan päätin että elämästäni päättää vain yksin ja ainoastaan minä itse. Minä kannan vastuun itsestäni  ja seuraukset teoistani, minulla on siis oikeus välillä olla myös itserakas itseäni kohtaan. On minulle myöhemmin myös tarjottu rahaa ja taloudellista tukea, mutta en ole huolinut. Ongelman täytyy olla täysin ylitsepääsemätön jotta suostun edes pyytämään taloudellista apua, ihminen venyy uskomattoman paljon tarvittaessa.

Lahjat ovat ainoa asia jotka otan aina tyytyväisenä vastaan, tykkään saada ja antaa lahjoja, mutta tästäkin koitan opettaa lapsilleni että lahjan arvolla tai määrällä ei ole väliä eikä kuulu edes määrittää lahjaa sen mukaan. Lahjan antamisen syy ja saaja ovat ne mitkä merkitsevät, se että tiedät ja tunnet jonkun ajatelleen juuri sinua.

Kateutta on siis jokapaikassa. Joku on kateellinen maallisesta mammonasta, joku terveydestä tai joku jopa siitä että toinen on sairaslomalla. Kateus on yksi pahimmista synneistä ja aiheuttaa paljon peruttamattomia tekoja.

Silti kateuden edelle synneissä menee kuitenkin ylpeys. Ylpeys on sitä että ihminen kuvittelee itsestään liikoja.

Nöyrän ei tarvitse ylpeillä saavutuksillaan, sen sijaan hän on saavutuksistaan aidosti onnellinen. Muistakaa siis olla nöyriä itseään ja toisia kohtaan. Asettakaa tavoitteita ja uskokaa ja luottakaa itseenne =)

Erityinen raskaus - raskauspahointivointia korvien välissä

Todellakin, raskaustestin tehtyäni en hyppinyt ilosta vaan lähinnä kirosin ääneen. Ensimmäiset viikot jännitin ultraa koska pessimistinä luulin että siellä on kuitenkin tuulimuna tai muuta ongelmaa, en voinut kuvitella että sisälläni oikeasti kasvaisi ihme.

Kroppani alkoikin tälläkertaa muuttumaan heti, aiemmat raskaudet ovat pysytelleet visusti "piilossa" puoliväliin saakka, mutta nyt tuntui että maha ponnahti esiin heti vaikka kaikki muut fyysiset raskausoireet pysyivätkin poissa. Olimme päättäneet että raskaus on julkista vasta sitten kun olemme käyneet ensimmäisen ultran ja kaikki seulat läpi, vasta kun saisimme tietää että kaikki on edes suunnilleen niinkuin pitää kertoisimme läheisille. Hankaluuksia toikin tälläkertaa se että saisin peiteltyä vatsani töissä ja julkisesti liikkuessani.

Minulta tosiaan puuttuu edelleen ne tyypilliset raskausoireet, tässäkohtaa väitän että osasyy etten voi pahoin eikä minulla ole esimerkiksi mielitekoja on ravinnolla.

Raskaus "syö" äidin kehoa eli lapsi ottaa sen mitä tarvitsee mutta se on aina äidiltä pois. Jos siis ravintoaineista on vajetta jo heti alussa, keho reagoi mieliteoilla ja huonolla voinnilla ja väsymyksellä. Eikä auta se että neuvolasta saat heti alussa listan vain "kielletyistä aineista", mutta et ohjeita mitä sinun kuuluisi lisätä ruokavalioon.

Ajatteleppas, syöt monipuolisesti ja käytät tukena ravintolisiä, voit hyvin ja olet energinen. Kun saat tietää olevasi raskaana, jätät usean asian pois siinä pelossa että se olisi jotenkin vaarallista ja alat oireilemaan väsymyksellä ja huonolla ololla kuullostaako järkevältä ? Ei ainakaan minusta, miksi raskaus ei olisi hyvä syy jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin jos valinnat ovat siihen asti olleet oikeat ?

Monen raskautta suunnittelevan kannattaisikin jo ennen hedelmöitystä miettiä ruokavalio kuntoon jotta hedelmöittymiselle olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat.

On myös hyvä jos turhat mieliteot pysyvät poissa niin painokin nousee maltillisesti, kahden edestä kun ei tarvitse todellakaan syödä. Raskauden alussa lisääntynyt energiantarve on noin 150 kcal vuorokaudessa ja loppupuolellakin vain 300 kcal joka on vain noin vajaa 1 dl esim. pähkinöitä.

Itse lisäsin entisestään kasvisten, hedelmien sekä ravintolisien käyttöä heti raskauden tultua viikolla 5 selville. Etenkin foolihapon saantiin on hyvä kiinnittää huomiota, tämä ravintoaine on erittäin tärkeää myös sikiön hermoston kehitykselle juuri alkuvaiheessa, foolihappo ehkäisee myös pahoinvointia.

Mutta eihän tämä erityinen äiti nyt päässyt kuitenkaan ilman oireita, niitä on kyllä, mutta ne ovat hieman toisenlaisia, itse jopa toivoisin että minulla olisi ihan niitä tavallisia oireita mitä usein muillakin on.

Olen aina purkanut ahdistustani ja stressiä liikunnalla, etenkin yksin juoksemalla ja rääkkäämällä
itseäni, fyysinen kova reeni on aina poistanut henkiset murheet helposti, tähän en ole koskaan tarvinnut esimerkiksi alkoholia tai kännejä niinkuin monella on tapana ollut purkaa asioita.

En siksi olekkaan ollut ikinä mikään ryhmäliikkuja vaan aina ottanut oman yksinäisen hetkeni näin. Nyt tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole.

Kova rasitus ja liikunta on nyt kielletty koska kärsin heti alussa ennenaikaisista supistuksista ja kovista liitoskivuista, minulla on seisomatyö joka ottaa veronsa joten mitään muuta ei sitten juuri voi töiden lisäksi tehdä ja tämä alkaa näkymään ja tuntumaan korvien välissä. Mitäs nyt millä keinoin sitä henkistä pääomaa saisi sitten kasvatettua koska luulen että kärsin raskauden aikaisesta masennuksesta.

Aika ja puhuminen, rehellisyys ja luottamus itseensä, tulevaisuuteen ja läheisiin on ainoa apukeino tähän. En ole koskaan odotusaikana hihkunut ja hyppinyt onnesta vaan lähinnä ollut täysin maassa ehkä kenenkään edes sitä tajuamatta. Tämä johtuu osittain varmasti siitä että olen pessimisti ja minulla on myös tarve kontrolloida sekä omaan erittäin päättäväisen ja jääräpäisen luonteen, joka on kyllä hieman sukuvikakin.

Nyt minulta on viety se kontrolli ja joku muu päättää kehostani puolestani enkä voi tehdä vain oman pääni mukaan. Pelkään myös sairauksien vuoksi menettäväni lapseni tai rakkaani tai jotenkin epäonnistuvani tässä.

Olen elämässäni menettänyt minulle rakkaista ihmisiä tahtomattani sekä luopunut asioista omasta tahdostani vaikka olen maksanut niistä kovan hinnankin, tiedän myös että jokainen menetys on jättänyt jälkensä.

"Masennus raskausaika on hyvinkin yleistä, eikä tarkoita että lasta ei haluttaisi tai odotettaisi, masennus voi myös iskeä kehen tahansa. Ympäristön odotukset luovat paineita jos ei pystykkään hehkumaan onnesta voi helposti kokea epäonnistuvansa. Syyllistää itseään omista ajatuksista ja tunteistaan, itkuja, epäilyjä tulevasta, mustasukkaisuutta siitä että itse joutuukin luopumaan kaikesta, jaksamisen puutetta...
Raskauden aikainen masennus vaikuttaa myös kehittyvään vauvaan stressihormonien välityksellä, myös puolison voi olla vaikeaa tunnistaa masennusta koska äiti saattaa hävetä tunteitaan tai pelätä niiden näyttämistä. 
Masennukselle altistaa moni asia. Kuormittunut raskaus, vaikeat synnytykset,  terveyteen liittyvät huolet, omaan alapsuuteen ja aiempaan elämään liittyvät vaikeat kokemukset".

Onkin siis erittäin tärkeää myöntää asiat itselleen ja puolisolleen, puhua niistä ja olla vaatimatta itseltään liikoja sekä uskoa tulevaan ja siihen ettisiä asiat menevät niinkuin on tarkoitettu. Ottaa rakkaus vastaan ja uskaltaa rakastaan.

Ennekaikkea ymmärtää että elämän arvoa ei mitata aineellisilla asioilla vaan henkisellä pääomalla jota jokaisen on mahdollisuus halutessaan kasvattaa.

http://www.terve.fi/raskausaika/40630-vaihtoehtoja-raskauden-aikaisen-masennuksen-hoitoon

Erityinen muutti erityiseen kotiin ja sitten tapahtuikin jotain erityistä

Voi miten olimmekaan odottaneet järjestäneet ja hoitaneet asioita, vaikka välillä meinasi usko loppua että alkaako se koevapaus koskaan, olemmeko ansainneet elämämme uudelleen aloittamisen. Sitä salaa toivoi, järjesteli asioita, uskoi ja luotti, vaikka vaikeuksiakin tuli vastaan.

Eräänä erityisenä syyskuun aamuna sain kuitenkin tekstiviestin "rakas tuletko hakemaan minut kotiin" ja minähän menin, minulle jo niin tuttua tietä.

Hetki ennen portteja, neljänä eri vuodenaikana.

Matkalla mietin että meillä on kyllä varmasti erikoisin tapa juhlistaa ns. "vuosipäivää".

Muistan myös alkutaipaleen kun emme vielä kuitenkaan niin toisiamme tunteneet, mietin jo tulevaa. Muistan kuinka erityiseni mietti heti tavattuamme asioita vuosia eteenpäin, hän oli suunnitellut elämäämme hyvinkin pitkälle jo.

Oli ehkä vaikeakin uskoa että olen vihdoin löytänyt sen kadonneen puolikkaani. Tämä puolikas kysyi jo alkuun että jaksanko minä odottaa vielä vuoden ?
Ehkä hän ei uskonut kuinka kovapäisen ja periksiantamattoman sielun olikaan tavannut.
Tokihan minä odotan, vaikka ne neljä vuodenaikaa jos tiedän että sen jälkeen olet minun.

Arjen alkuun lähteminen arvelutti, olen aina ollut kotona se joka tekee ja huolehtii. Reviirilleni on ollut vaikea päästä ja minun ollut vaikea edes ottaa apua vastaan, saati pyytää apua. Olen aina olettanut että itse olen vastuussa kodista ja lapsista koska minä ne olen hankkinutkin, joskus olen tällätapaa jopa uuvuttanut itseni miltei loppuun saakka.

Nainen, tiedätkö tunteen kun tulet kotiin ja huomaat että pyykit roikkuu narulla tai kun nälkäisenä tulet töistä viimeisillä voimillasi niin ruoka tuoksuu jo eteisessä ja odottaa sinua, pyytämättä ja valmiina. Kun sinulla on vapaata et saa moitteita jos et viitsi kuitenkaan itse tehdä mitään, saat luvan ihan vain huilata. Kun jokapaikasta kolottaa, väsyttää ja vituttaa niin toinen ottaakin kainaloon tai hieroon jumit niskastasi. Itse ajattelen että on yksi suurimmista rakkauden osoituksista auttaa arjessa toista ja ottaa yhdessä vastuuta, tarvitseeko edes ihminen enempää kun vain löytää toisen siihen viereensä.

...niinhän sitä taas voisi luulla, elämä se päätti yllättää taas, erikoisesti niinkuin yleensäkin.

Turhaan pelkäsin arjen yhdessä aloittamista, pessimistinä tietysti pakkohan minun oli päässäni takoa ajatuksia läpi ennenkuin annoin itselleni luvan huokaista. Turhaan myös pelkäsin miten uusi tilanne vaikuttaa lapsiin, koska he rakastavat myös uutta puolisoani, hän on selkeästi luotu isäksi ja pärjää lasten kanssa mainiosti. Yksi hänen vahvuus josta pidän paljon on taito kuunnella ja tuntea empatiaa, tämä on suuri voimavara lasten kanssa.

Joskus olen miettinyt että mikä on sopiva "lapsiluku", arki on vienyt niin voimavarani ja lasten sairaudet että ajattelin kahden olevan hyvä määrä. Kun näistä kahdestakin kasvatan terveitä suomalaisia jämptejä miehiä niin hyvä, olen itsestäni ylpeä.

Minulle on tehty ns. konisaatio ollessani nuori, silloin jo kehoitettiin hyväksymään ajatus että lapsia en välttämättä hoitojen vuoksi edes saa. Toisin kävi, sain kaksi erityistä poikaa.

Olisitko arvannut että kaikki naisen munasolut ovat olemassa jo syntymähetkellä, niitä voi olla
100 000 tai jopa 500 000, ero on siis huima jo alussa ja jokaiselta niitä vieläpä irtoaa kuukausittain eri määrä. Hedelmöittymisen onnistuminen ei siis ole ihan pikkujuttu. Naisen täyttäessä 30, alkaa hedelmöittymisen onnistumisen mahdollisuus laskea merkittävästi. 35-ikävuotta pidetään rajana jolloin puolen vuoden yrittämisellä onnistumisprosentti on enää 63.

Itse kun sairastan kilpirauhassairautta nimeltä Basedow, teidän myös että vaikka yrittäisin vielä niin luultavasti en koskaan hedelmöittyisi, sairauden vuoksi minulle on tehty radiojodihoito joka aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, se taas aiheuttaa kuukautis- ja ovulaatiohäiriöitä. Radiojodihoidosta tulee nyt vuosi, hoidon vuoksi käytän säännöllisesti ehkäisylaastaria koska sen todettiin olevan minulle varmin ehkäisytapa. Turvaraja oli puolivuotta mutta suhteemme ja migreenin vuoksi päätin jatkaa ja jatkoinkin säännöllistä ehkäisyä.

Voisi siis sanoa että meille vahinkoa ei voi sattua, ennemminkin erityisiä ihmeitä.

 

Parisuhde ja periaatteen ihminen

Miten yhdistää nämä kaksi ? Parisuhde ja periaateet, onhan se vaikeaa mutta mahdollista. 
Tosin mielesäni se on mahdollista vain kun se oikea osuu kohdalle.

Olen aina tiennyt olevani jäärä, itsepäinen ja vahva. Yhtenäpäivänä tajusin että olen yhden asian perinyt vahvasti, olen periaatteiden ja perinteiden kannattaja.

Se maksaa kuka käy töissä. Kotona puhutaan aina totta, salaisuuksia saa toki olla mutta nenästä ei vedetä. Lapselle kuuluu isän sukunimi ja kirkkoon täytyy kastaa. Kummiksi ja kantajaksi ei saa kieltäytyä ilman painavaa syytä.

Suhteessa elätään aina täydessä luottamuksessa, kaikesta on lupa sanoa ja puhua. Naimisiin mennään kerran, kihloilla voidaan osoittaa muille että tämän minä olen valinnut eikä hän muille kuulu. Huntupäässä ei vihitä jos on jo siunaantunut lapsia.

Ole aina itsellesi ja muille rehellinen. Tunteet täytyy osoittaa, hyvät ja pahat. Vittuilla saa, mutta jos saat samalla mitalla takaisin, ei saa suuttuua. Velkaa ei oteta ellei ole pakko, jos on niin maksut pitää olla ennemmin etuajassa kuin ajallaan. Kunnioita auttajaasi ja hyväntekijääsi, osoita kiitollisuutesi. Asioista saa sanoa, mutta kerrasta pitää ymmärtää. Kerran voi antaa anteeksi, toista kertaa ei tule.

...Äkkiä tulivat vain nuo mieleeni, lista on siis varmasti pitkä ja hyvin ehdoton. Miten elää siis parisuhteessa jos molemmat ovat jääriä ? 

Osoittamalla että on luottamuksen arvoinen, kunnioittamalla toisen valintoja ja antamalla toiselle tilaa. Ennekaikkea osoittamalla pienillä asioilla että toinen ei ole koskaan itsestäänselvyys.

Onnelistakin parisuhdetta pitää muistaa vaalia ja hoitaa. Parisuhde on koko perheen kivijalka ja perusta ihan kaikelle. Kunnioita ja tue puolison valintoja, mutta muista että sinulla on oikeus myös omiisi, se juuri tekee kaikista parisuhteista erityisiä.

Onnistunut parisuhde, kuten tasapainoinen elämä yleensäkin, inspiroi ihmistä olemaan vahvempi ja antamaan itsestään enemmän. Mistä mausteista onnistunut parisuhde sitten koostuu? Tietenkin onnellisuudesta.
– Onnellisuus ei ole kovin yksinkertainen asia, ei helppo, eikä aina edes onnellinen asia, sanoo parisuhteita tutkinut Väestöliiton Perhetoimintojen johtaja Heli Vaaranen.
Onnellisten avioliittojen salaisuuksia on tutkinut Yhdysvalloissa psykologi ja tutkija Judith. S. Wallerstein. Hän on koonnut yhteen seikkoja, jotka kohottavat onnelliset liitot arjen yläpuolelle, ja erottelevat ne esimerkiksi liitoista, joissa elää kaksi yksinäistä ja onnetonta ihmistä. Onnellinen liittohan tarjoaa ihmiselle uskotun, mutta onneton etäännyttää helposti vähäisetkin lämmön tunteet parin väliltä.
Onnellisen liiton saavuttamiseksi on tärkeää, että molemmat irtautuvat lapsuudenperheestään. Tämä mahdollistaa sen, että pari voi olla itsenäinen ja muodostaa oman kahden hengen yhteisönsä. Yhteisö rakentuu kiinnostuksesta toista kohtaan ja halusta jakaa tämän painolasti. Muodostamassaan yhteisössä kumpikin ottaa vastuun toisen onnesta eikä pelkää vastuutaan. Molemmat ovat valmiita kuuntelemaan toista ja pitämään hänestä huolta.
Tärkeää onnellisessa liitossa on myös kriisinhallintataito. Onnelliset osaavat ja uskaltavat ilmaista itseään ja eriäviä mielipiteitään. Hyvät ja samalla onnelliset kriisinhallitsijat uskaltavat olla parisuhteessa oma itsensä omine mielipiteineen. Toisen pakonomainen miellyttäminen ei johda onnelliseen liittoon, painottaa Wallerstein. Hyvä itsetunto on siis yksi onnellisen liiton salaisuuksista.
– Itsetunto kehittyy koko ajan, ja elää aaltoliikkeessä. Kumppani parhaimmillaan tukee, kun toinen tarvitsee tukea, ja vetäytyy, kun on aika antaa toisen yksin loistaa, sanoo Heli Vaaranen.
Seksuaalinen luottamus on oleellinen osa onnellista liittoa. Kun luottamus on kohdallaan, pari ymmärtää toisen erilaisia seksuaalisia vaiheita; innostusta, väsymystä ja muuttuvaa makua. Wallerstein tähdentää, ettäonnellisen parin seksuaalinen elämä on jatkuva eroottinen löytöretki. Seksuaalisesti vapautuneet parit ovat uteliaita toisiaan kohtaan ja uskaltavat tuoda fantasiansa reippaasti aviovuoteeseen.
– Lapsettomat parit ajautuvat joskus kriisiin seksuaalisuutensa kanssa. Mitä ideaa, he voivat ajatella. Seksin terveysvaikutuksista tulee kuitenkin jatkuvasti uutta tutkimustietoa, ja seksin merkitystä stressinlaukaisijana ja nautinnon tuottajana ei tule väheksyä. Lisääntyminenon vain häviävän pieni osa seksin merkitystä. Suurin osa on nautinnon tuottamista ja nautinnon vastaanottamista, joka kestää koko elämän ajan, sanoo Vaaranen.

Itsenäinen kumppani on onnellinen

Jotta parisuhde säilyisi onnellisena, se tarvitsee jatkuvaa hoitamista. Ihminen on helposti laiskistuva ja tottuva olento. Laiskuus ja toisen kohteleminen huonekaluna ovat parisuhteessa vaarallisia ominaisuuksia, sillä kahden laiskurin suhteessa kumpikaan ei ota vastuuta yhteisestä ajasta, seksistä, naurusta ja harrastuksista. Ilma näitä mikä tahansa suhde näivettyy.
– Ei lystiä ole ellei sitä pidetä, toteaa mainio sananlasku, Vaaranen muistelee.
– Vastuu parisuhteen toimivuudesta kuuluu molemmille. Vastavuoroisuuden periaate on eräs sosiaalisen ihmisen perussäännöistä yhteisölliselle elämälle. Tämä ominaisuus unohtuu kuitenkin helposti parisuhteessa, jota vaivaa väsymys, stressi, hapettomuus ja innottomuus, luettelee Vaaranen.
Parisuhteen hoitamista on esimerkiksi se, että antaa toiselle itsenäisyyden ja tukee sitä, miten kumppani haluaa itseään elämässään toteuttaa. Tätä voisi kutsua ’pelko pois’ –säännöksi; anna toiselle itsenäisyys pelkäämättä sen seurauksia. Kumppanin vapaus ja itsenäisyys voivat olla pelottavia asioita, sillä itsenäistä kumppania ei voi hallita. Itsenäinen ihminen on kuitenkin onnellisempi parisuhdekumppani.
Suomalaisten parisuhteiden haaste on keskustelun ylläpitäminen. Keskustelukulttuurin tietoinen ylläpitäminen on parisuhteen hoitamista. Tämä on hyvä muistaa riidellessä, sillä mikään ei ole niin haavoittavaa kuin mykkäkoulu. Jos keskustelu ei riitojen aikana onnistu, kannattaa ottaa aikalisä ja rauhoittua hetki.
Hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu myös se, että toiselta kysytään hänen ajatuksiaan. On muistettava, ettei kukaan ole ajatusten lukija. Parisuhdeharmonia opettaa meidät lukemaan toista hyvin, mutta silti toisen ajatuksia ei voi tuntea läpikotaisin. On siis tärkeää kysyä, ymmärsinkö sinut oikein. Kysymys saa kumppanin tuntemaan itsensä arvostetuksi.
– Väestöliiton Parisuhdekeskukselta on pyydetty helppoa ja nopeaa välinettä, joka saisi parit opettelemaan puhumista keskenään. Psykologimme kehittivät menetelmää vuosikymmenten ajan, ja nyt väline on valmis; I love samarakas – peli, Vaaranen kertoo.
Peli auttaa paria avaamaan lukkoja väliltään mukavalla tavalla. Pelin parisuhdekysymykset koskevat kriisinhallintaa, läheisyyttä, suhdetta sukuun ja ystäviin sekä parin omaa ”parisuhdekulttuuria”. Lisäksi pelissä on toiminnallisia tehtäviä parisuhteen hoitamiseksi.
– Nämä yllätystehtävät täytyy sitten etukäteen luvata tehdä, Vaaranen nauraa.

Kriisissä voidaan tarvitaan pariterapiaa

Kaikissa parisuhteissa tunteiden sävyt muuttuvat ajan mittaan. Huolet, unettomuus ja rahattomuus heijastuvat helposti parisuhteeseen. Joskus elämässä tulee eteen niin syviä kriisejä, että parisuhde ajautuu ongelmiin. Tällaisia kriisejä voivat olla uskottomuus, dramaattiset elämäntapahtumat, kuten lapsettomuuden havaitseminen tai sairaudet, läheisen kuolema tai erilaiset riippuvuudet.
Parisuhdekriisin hoitamiseksi tarvitaan pariterapiaa. Kriisin aikana parin on tärkeää tuntea, että heistä huolehditaan ja että he saavat hoitoa silloin, kun eivät jaksa huolehtia toisistaan. Pariterapia auttaa 80 prosenttia terapiassa käyvistä. Aina menestys ei kuitenkaan tarkoita yhdessä jatkamista. Apu voi olla myös sitä, että paria autetaan eroamaan asiallisesti.
Parit, joiden suhteessa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, halveksuntaa ja alistamista, pohtivat usein ”lähteä vai jäädä” -kysymystä pariterapiassa. Terapeutti ei kuitenkaan tee päätöksiä asiakkaan puolesta. Siksi olisi tärkeää lähteä pariterapiaan hyvin varhaisessa vaiheessa ja ennaltaehkäisevällä asenteella.
– Mitä me voisimme oppia parisuhdetiedosta, että emme ajautuisi karille, olisi hyvä ja viisas kysymys kaikille pareille, Vaaranen miettii.
Kaikissa liitoissa koetaan etääntymistä ja uudelleen lähentymistä, ja se on täysin normaalia. Hetkellinen etääntyminen ei siis välttämättä tarkoita kriisiä parisuhteessa. Ongelmatilanteissa tieto auttaa.
Monet myös miettivät pariterapiassa, onko heidän elämänsä normaalia. Lukemalla tutkimustietoa parisuhteista esimerkiksi Väestöliiton parisuhdesivustolta, kumppanit voivat kasvattaa omaa tietouttaan ja ymmärtää näin parisuhteen vaiheita paremmin.

Pienet ilot arjen keskellä ovat tärkeitä

– Seurantatutkimuksessani Nuorten aikuisten parisuhteet 2004 – 2007 nuoret aikuiset haaveilivat tavallisesta elämästä, pohtii Vaaranen.
– Kun samat parit puhuivat elämästään kaksi – kolme vuotta myöhemmin, he valittavat, että elämä on niin tavallista. Paradoksi syntyy siitä, että toive toteutuu, mutta erilaisena kuin on ajateltu. Jokainen pari joutuu rakentamaan oman erityisen onnensa tavalla, joka ei näy ulospäin. Kaikki ”tavalliset, onnelliset parit”, olivat ne sitten naapureita tai nuorenparin vanhempia, omaavat parisuhteen salaisuuden, joka ei ole kenenkään muun tiedossa tai näkyvissä.
Tavallisuutta ei voi matkia, vaan se on luotava itse, yllätyssisältöineen kaikkineen. Muistatko esimerkiksi huomioida kumppanisi arjen keskellä? Iloinen yllätys arjessa on esimerkiksi pieni lahja, jossa tärkeintä ei ole käytetty raha vaan ajatus. Entä muistatko pitää arjen eroottisena ja mielenkiintoisena?
Me suomalaiset olemme arkikeskeisiä, eikä yhdysvaltalaisten tutkimusten korostama ”ole romanttinen ja yllättävä” –ajatus aina sovi meille. Riskinä silloin on, että molemmat kyllästyvät. Suomalaisten elämässä on kuitenkin omat hienot puolensa. Näemme usein iloa ja huumoria tavallisissakin asioissa arjen keskellä ja osaamme iloita myös pienistä asioista.
Väestöliiton Parisuhdekeskuksen tiedottaja Anne Leinosen haastateltavana on ollutVTT, psykoterapeutti Heli Vaaranen
Artikkeli on julkaistu Simpukka-lehdessä maaliskuussa 2010.
Lähteet: I Love samarakas-peli, Väestöliitto; Vaaranen, Heli: Parisuhdepalapeli, 2007, Kirjapaja; Wallerstein, Judith: The Good Marriage, 1995, Warner.

Voima ja Rohkeus

Minulle on aina merkinnyt paljon mytologia, usko ja ns. tuonpuoleinen. Näen unia joita jotkut kutsuisivat etiäisiksi, toiset enneuniksi. Aavistan asioita ja välillä tuntuu että luen jopa ajatuksia.

Susi on kulkenut selässäni jo useamman vuoden, vaikka en ole millään tavalla eläinrakas, sudessa on jotain todella kiehtovaa. Vasta viimeaikoina olenkin lukenut mitä susi edustaa ja mitkä ovat suden vahvimmat piirteet, kyllä, löydän itseäni paljon näistä teksteistä.

Susi on oman tiensä kulkija, rohkea ja tietyllä tavalla erittäin voimakas ja kovatahtoinen, kuten minäkin. Jo kouluaikoina kiusaamisesta huolimatta tein, pukeuduin ja käyttäydyin ihan kuin itse halusin, en ole koskaan osannut verhoutua minkään roolin taakse enkä myöskään ole pelännyt kohdata vaikeitakaan asioita tai ihmisiä.

Amerikan intiaanit ovat jo kauan pitäneet susia oppaina tiensä etsijöille. Sudet ovat äärimmäisen uskollisia kumppaneilleen, ja niiden perheyhteys on luja, vaikka yksilöllisyys säilytetäänkin. Susi on kaikista villieläimistä ehkä väärinymmärretyin. Niitä pidetään kylmäverisinä tappajina, huolimatta niiden ystävällisistä, sosiaalisista ja älykkäistä piirteistä. Susi on todella vapaa ja itsenäinen, vaikka niiden laumat ovatkin erittäin hyvin organisoituja. Susi välttää riitaa viimeiseen asti, eikä riitaa tarvitakaan, kun asennon muutos, murina tai pelkkä katsekin vie viestin perille.

Perinteisesti ihminen, joka kantaa suden voimia, on vahvasti tietoinen itsestään, ja pystyy hyvin ilmaisemaan itseään kehon kielellä. Susi-ihmiset löytävät helposti uudenlaisia ratkaisuja ongelmiin, unohtamatta kuitenkaan pysyvyyttä ja henkistä tukea, jotka normaalisti kuuluisivat perhe-elämään. Suden voimiin kuuluvat, opettaminen henkisellä tasolla, opastaminen unien ja meditaation avulla, terävä äly ja vaisto, sosiaaliset valmiudet, perhearvot, vihollisen voittaminen älyllä, kyky ohittaa näkymätön, uskollisuus, kyky suojella itseä ja perhettä, kyky hyödyntää muutos. Kauneutta, eristyneisyyttä, mysteeriä, itseluottamusta ja ylpeyttä - ominaisuuksia, jotka ovat välttämättömiä matkalla oman itsen toteuttamiseen.

Monestakin kohtaa löydän siis itseni, näin ollen Susi on selkeästi voimaeläimeni tai sitten olin susi joskus muinoin..

Vaikka ajatellaan että susi ei päästä helposti ketään lähelleen, mitä tapahtuu jos susi löytääkin kumppanikseen tiikerin ? 
Kaksi vahvatahtoista ja omalla tavallaan voimakasta sielua, piileekö siinä vaara että vain toinen heistä voi olla johtaja ja toisen on alistuttava ?

Auringonpaisteesta nauttiva tiikeri näyttää kesyltä isolta kissalta loikoillessaan silmät puoliavoimina puun juurella. Seuraavassa hetkessä tiikerin piilevä voima kuitenkin räjähtää esiin sen sännätessä saaliin perään.

Tiikeri muistuttaa meitä siitä valtavasta voimasta joka on meidän jokaisen sisällä. Voimme käyttää sitä joko luovasti tai tuhoavasti, rakentavasti tai hajottavasti. Tiikeri symboloi sisäisen voiman hallintaa tavalla jossa ei ole mitään tukahduttavaa. 

Tiikerillä ei ole luontaisia vihollisia, joten se on reviirinsä suvereeni haltija. Tiikeri ilmentää voimakkaasti seksuaalista voimaa ja aistillisuutta. Erilaiset intohimot yhdistetään tiikerin voimaan. 

Voimaeläimenä sen symboliikka on kuitenkin laajempi. Tiikeri-ihmiset etsivät itseään, omia voimiaan sekä omia reviirejään elämässä. Tiikeri-ihmisen on ehkä elämässään vaiheessa, jolloin hän on hukassa itsensä kanssa. Hän ei tiedä mitä tehdä, miten pukeutua, miten nauttia elämästä ja sen tuomasta aistillisuudesta. Ihminen on hukannut omat raitansa. Tiikerin tullessa mukaan, tämä kaikki muuttuu. 

Tiikerin avulla löydämme oman voimamme ja sen, miten ilmennämme voimaamme. Löydämme oman aistillisuutemme ja opimme tunnistamaan asiat, joista nautimme. Oman itsemme löytämisen kautta löydämme intohimon elämään. Se vie meidät kohti uusia seikkailuja

Kissaeläimiin ja erityisesti tiikeriin liittyy koskettamisen taika. Tiikerin voiman avulla opimme aivan uudella tavalla nauttimaan toisen ihmisen kosketuksesta ja opimme myös kevyesti hellimään toisia.

Kun tiikeri on karjahdellut elämääsi, on elämäsi muuttumassa melkoisesti sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Ne ajat alkavat olla takanapäin, jolloin et tiennyt omia vahvuuksiasi ja sitä, miten ilmennät omaa aistillisuuttasi. Opit huomaamaan miten ilmennät itseäsi parhaiten ja näin löydät omat raitasi elämääsi.

Itsensä löytäminen voi liittyä myös asioihin, joita harrastat tai teet työksesi. Olet ehkä tehnyt asioita, joita muut ovat toivoneet sinun tekevän. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä tiikerin voima ajaa sinua juuri niiden asioiden pariin, joita haluat tehdä ja joihin löydät intohimon. Tiikerin tuomaa vahvaa muutoksen voimaa on vaikea vastustaa ja näin ei pidäkään tehdä. Tiikerin intohimoinen voima vie meitä kohti omaa parastamme. 

Tiikerin voimalla voit myös löytää oman seksuaalisuutesi uudestaan. Seksuaalisen herkkyyden löytyminen lähtee kevyestä kosketuksesta ja hellimisestä. Sitten kun ihosi menee kananlihalle ja kehosi alkaa kehräämään, on se merkki tuntoaistimme herkistymisestä ja sydämemme avautumisesta.
Kun tämä tapahtuu, avautuu sinulle seksuaalisesti uusi aikakausi. Kun kosketuksen herkkyys löytyy, on tie kahden ihmisen väliseen kauniiseen seksuaalisuuteen valmis. Syvä seksuaalinen yhteys ei ole kehojen, vaan kahden ihmisen energioiden välistä tanssia. 

Se ensimmäinen hetki kun huomaat toisen riisuessa että hän kantaa selässään tiikeriä on jäänyt ainiaaksi verkkokalvoilleni. 

Tiedätkö sanotaan että harva näkee sieluusi asti, mutta se joka sinne näkee on sielunkumppanisi. Se sielu on henki joka kulkee rinnallasi koko loppuelämäsi. Kutsuisin sitä jo tarkoitukseksi että täysin toisistaan tietämättöminä, löysi tiikeri ja susi toisensa. 

Perhe

Perhe, arvot ja asenne

Olen pitkin vuotta haastanut itseäni, kokeillut kaikkea uutta ja koittanut katsoa maailmaa useammastakin eri vinkkelistä.

Nyt sain kutsun, johon ei voinut sanoa ei.

Pääsin kuuntelemaan musiikkijumalanpalvelusta Helluntaiseurakuntaan. Olipahan muuten mahtavia kappaleita ja tulkintoja Lavrenchuckin isolta perheeltä. Käsittämättömän taitavia ja ennenkaikkea suuri ja rakastava perhe.

Kirkko on minulle ihan tuttu paikka ja seurakunta yleensä. Onhan minulla kokemusta isosena olemisestakin ja kummilapsiakin on suuri liuta.

Olen aina kokenut kirkon jotenkin kolkoksi, karun kauniiksi, suureksi ja jollain tavalla ehkä ankeaksikin paikaksi. Kirkossa pitää olla hiljaa ja ennenkaikkea osata käyttäytyä. Usein siellä jumalanpalvelukset ovat pitkäveteisiä ja vaikeasti ymmärrettäviä, et juuri vilkuile viereesi vaan istut hiljaa paikallasi, tai näin ainakin minä. Kirkossa vihitään, kastetaan ja siunataan, ei sinne juuri muuten tule mentyä.

Yksi mies lähtiessä kysyikin että "uskonko minä". Jäin miettimään että uskonhan minä, mutta pitääkö sen muka todistaa tai ääneen lausua? Täytyykö uskovaisen julistaa uskoaan tai olla avioliitossa ?

Saan jostain voimaa ja rohkeutta olla omaitseni, uskallan seistä asenteeni ja ajatusteni takana. Suhteessa olen aina luotettava. En aio erota kirkosta vaikka vihaankin vuolaita jeesustelijoita. Kai silti voin olla jollain tapaa uskovainen ?

Jos jätetään "jeesustelut ja ylistyspuheet pois" niin semmoiset havainnot tein että helluntaiseurakunnan väkeä on paljon, he ovat kuin yksi suuri perhe jossa ei ole merkitystä iällä, teoilla eikä menneisyydellä. He ovat iloisia ja rohkeita ihmisiä. Paikka on täynnä valoa ja iloa.

Jäin miettimään puheita ja suodatin ne jeesustelut pois. Huomasin että puheissa on paljon minulle tärkeitä asioita ja arvoja joista olen jo kirjoittanutkin. Esimerkiksi syntiä et voi saada anteeksi jos et synny uudelleen ja sovita sitä.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden ja sen on perhe.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin perhe. Joillekin se perhe on vain omanimi ovessa, joillekin suuri seurue. Minulle se on puoliso, lapset, vanhemmat ja lähimmäiset, kaikki ketä rakastan.

Perhe on on suuri voimavara joka antaa iloa ja valoa sekä voimaa ja rohkeutta. Mitään muuta kohtaan en tunne niin suurta rakkautta kuin mitä perheeni minulle on. Perheessämme on aina tärkein asia ollut luottamus ja usko siihen että jokaisella meillä on kohtalomme, syntimme ja syymme elää elämäämme omalla tavallamme, mutta ilman luottamusta ja rakkautta se elämä ei ole elämisen arvoista, jokaisella meillä on siis lahjamme.

Huomasin muutama päivä sitten että minun lahjani on selvästi auttaa eksyneitä sieluja ja särkyneitä sydämiä, luoda toivoa ja antaa voimaa, tehdä heille kaarisilta

Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

Pelko

Herran pelko on viisauden alku, kuullostaako tutulta ?

Pelko ohjaa ihmistä, se on rakkauden rinnalla yksin vahvimmista tunteista, ikinä. Onko pelko viisautta ?

Se on myös tapa suojella itseään se tekee valppaaksi, usein ongelma ei ole pelko itsessään, vaan pelonhallinta ja kontrollin menettäminen, etenkin silloin kun sinussa on vähän perfektionismin vikaa.

Olen mielestäni vahva, hyvinkin kova ja uskalias, mutta pelko on sellainen tunne  jota en osaa käsitellä, jonka välillä kohtaan ja jonka kanssa on vain opittava elämään, joka haastaa minua ja saa minut jopa kärsimäään.

Tuntuu että olen tielle hypännyt säikähtänyt peura. Pimeässä auton ajovalojen edessä, sydän hakkaa, mitään ei varsinaisesti ole sattunut mutta yhtäkkiä säikähdät jotain niin paljon että kontrolli kaikkeen pettää, et tiedä mihin suuntaan juosta kun metsä tien molemmin puolin on pimeä. Vielä turvassa pusikossakin olet täysin tunnekuohun vallassa, selvisinkin hengissä.

En pelkää kipua, en ainakaan fyysistä. Kipukynnykseni on itseasiassa poikkeuksellisen korkea. En osaa pelätä oikein minkään tyyppisiä ihmisiä, vaan otan ihmisetkin aina jokaisen yksilönä taustoista tai tekemisistä huolimatta. En pelkää vaikeaa työtäkään, vaan otan sen aina haasteena itselleni. En pelkää taloudellista pärjäämistä koska olen aina joutunut pärjäämään omillani ja oppinut hyvinkin laskelmoivaksi. En minä hämähäkkejä tai mitään muitakaan eläimiä pelkää. Mitäs minä sitten pelkäänkään ?

Minä pelkään olemattomia asioita, asioita joita ei voi konkreetiisesti osoittaa, asioita jotka eivät ole hallinnassani, mutta jotka ovat kuitenkin hyvinkin suuria.

En ole koskaan oikeastaan myöhästynyt mistään, jostain syystä en hyväksy sitä virhettä itselleni joten aamuisin laitan kellojakin aina kaksi soimaan.

Pelkään ukkosta niin että pyrin olemaan aina muualla kuin missä sen aamuisen säätiedoituksen mukaan pitäisi olla.

Pelkään aina lentämistä, koska olen lähes varma että kone tippuu varmasti silloin kuin olen kyydissä.

Pelkään sitä henkistä kipua kun menetän minulle rakkaan ihmisen. Pelkään että minua ei rakastakkaan kukaan.

Eniten minä kuitenkin pelkään päästää ihmisiä oikeasti lähelleni, sydämeeni ja pääni sisälle, pelkään seurauksia jos luottamukseni rikotaan tai minut petetään.

Olen aina ollut tässä hyvin ehdoton ja anteeksi antamaton, pystyn puhumaan vaikeatkin asiat suoraan, ja käsittelemään hankaliakin asioita, ymmärtämään erityisiä tilanteitakin, mutta en koskaan ole pystynyt antamaan anteeksi jos luottamukseni on selkäni takana petetty, tämän vuoksi on monta ystävyyttäkin loppunut lopullisesti.

Pelko on siis pelottava ja vahva tunne joka väärin ilmaistuna vaikuttaa rakkauteen ja välittämiseen, aiheuttaa epäilyksen varjoja ja peittää aitoja tunteita sekä estää läheisyyden ja intohimon ympärillesi rakentaman suojakuoren vuoksi.

On pelottavaa päästää joku täysin pääsi sisälle ja ihollesi, mutta olen päättänyt olla pelkäämättä.

Pelko nimittäin lisää negatiivisuutta,

positiivisena ja hymyilevänä olet paljon kauniimpi ja itsevarmempi.

"Kontrollin vastakohta on vapaus. Pelon vastakohta on rakkaus. 

Ja nuo vastaparit eivät mahdu samalle puolen pöytää. Myös niin, että jos kontrolloi, ei voi rakastaa, ja jos pelkää, ei voi olla vapaa. 

Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos vaan päästäisi irti, antaisi olla?  Jos vaan luottaisi siihen, että joki virtaa? Jos vaan antaisi elämän tapahtua?"

Kiitollisuus

Moni on sanonut syksyn jälkeen minulle "silmissäsi on kummallinen pilke, olet jotenkin paljon rauhallisempi kuin ennen ".

Mielestäni olen aina kaiken kokeillut "kantapään kautta", pessimistinä ja vaikeimman tien kulkijana huomasin kyllä itsekin että jokin minussa on muuttunut.

Jossain vaiheessa syksyllä tajusin että olen alkanut hymyilemään, olen oikeasti onnellinen. Nukun pääsääntöisesti hyvin enkä jää murehtimaan asioita.

Vuosia elin ja menin sumussa, en itkenyt mutta en nauranutkaan. Olin täysin tunnoton siltä ja ulkoa, tämän on huomannut moni muukin, minua on kuvailtu kovaksi, lujaksi, määrätietoiseksi, kestän mitä vaan, sairaudetkaan eivät edes fyysisesti minua lannistaneet, näin siis ulkopuoliset näkivät asiat mutta eivät lainkaan aavistaneet mikä lukko sisälläni on ja että avaimet  ovat olleet jo kauan hukassa.

KIITOLLISUUS

Vasta nyt olen tajunnut että et voi olla onnellinen ilman sitä.

Kiitollisuus ei synny siitä että pääset elämässäsi helpolla. Sitä ei saa paksulla lompakolla eikä se ole ole sitä että "et koskaan valita turhasta" , kiitollinenkaan ihminen ei aina jaksa hymyillä.

Kiitollisuus on sisäinen mielentila eli se on ns. henkistä pääomaa, se on vain sinun ja sitä ei kukaan sinulle anna tai sitä pois ota.  Tämä mielentila on mielestäni yksi vahvimmin onnellisuuteen vaikuttava asia.

Kiitolliselle ihmiselle ongelmat ovat haasteita ja tavoitteita ja hän osaa antaa arvoa pienillekin asioille. Ei ole niin huonoa asiaa etteikö siitä löytyisi jotain hyvääkin.

Mieti siis asioita miksi ne menevät niinkuin menevät, mieti voitko itse vaikuttaa niihin tai lopputulokseen,

Sano vaikka asiat itsellesi ääneen jos muu ei auta.

Lapsi ei tainnut runoa keksiessään tajuta miten suuri merkitys sillä oli minulle.
Tässä yksi suurimmista kiitollisuuden aiheista.
Olen kiitollinen ennekaikkea itselleni
että uskalsin tehdä oikeat valinnat.

Pienistä asioista iso virta
Kun muistaa olla kiitollinen, ei pidä toista itsestään selvyytenä. Tämä on erityisen tärkeää parisuhteessa. Se luo pohjan molemminpuoliselle hyväksymiselle ja huomioimiselle. Kiitollisuus myös lisää jaksamista ja luo lisää kiitollisuutta.
– Negatiivisesta palautekehästä positiiviseen palautekehään siirtyminen vaatii monia pieniä tekoja, ei mitään suuria. Pienistä asioista syntyy kuitenkin iso virta.
Kiitollisuus liittyy myös antamiseen ja saamiseen. Tutkitusti saamme enemmän mielihyvää esimerkiksi lahjan antamisesta kuin saamisesta.
Kiitollisuus siis tekee hyvää itselle, mutta myös muille, etenkin lähipiirillesi.

-psykologi ja perheterapeutti Ann-Mari Hintikka-

Vapaana vankilassa

Millaista on olla "vapaana vankilassa" taidan vähän raottaa portteja ja kertoa teille.

Minulle oli heti selvää että kun tunteeni ovat pelissä ja ovat molemmin puolin aitoja ja oikeita, koitetaan elää arkea, tavalla tai toisella yhdessä. Meillä on valtio välissä, mutta minähän tunnetusti pidän haasteista.


Puheluja ja viestejä päivittäin, muutaman tunnin tapaamisia viikonloppuisin, vaikka aluksi ajattelin että näin mennään ja se riittää niin kuitenkin kaipaus toisen lähelle ja toisen arkeen oli puolin ja toisin suuri.

Olenhan minäkin villin nuoruuden elänyt, mutta perusasiat kotona ovat aina olleet mallillaan ja voisi sanoa että minulla on ollut hyvä lapsuus.

En tiedä miksi vankilat ovat aina jotenkin silti kiehtoneet minua, jollain karulla tavalla, tarinat ja ihmiskohtalot sen sisällä. En ole ollenkaan pitänyt niitä pelottavina paikkoina, en myöskään ole karttanut tai pelännyt toisia vankeja. Ja tietysti kaikki telkkarin vankilasarja on katsottu.

Luulen että jotain samaa haluaa myös Arman tuoda esille uudessa Pohjantähden alla sarjassa, kannattaa siis katsoa, todellisia ja karuja tarinoita.

Ihmiset luulevat tietävänsä paljon, mutta sulkevat korvansa ja silmänsä oikeilta asioilta. "Kun minulla on kaikki hyvin se riittää", näin ajattelee valitettavan moni, enkä nyt tarkoita että pitäisi olla maailman parantaja, lahjoittaa rahaa johonkin tai hifistellä millään ituhippiasioilla.
Tarkoitan vain sitä että jos sinulla on kaikki hyvin, ole onnellinen siitä. Jos näet että ystävälläsi on asiat huonommin, mieti mitä voisit tehdä.

Olen aina ollut kiinnostunut lakipykälistä, lukenut niitä usein, aikoinaan koulussa ja joskus jopa huvikseni. Lain tietämyksestä on ollut todella monessa tilanteessa hyötyä, toisin sanoen on kivaa siis välillä olla oikeassa ja tietää omat oikeutensa.

Uusi lakimuutos mahdollisti myös minun pääsemisen ns. valvomattomiin tapaamisiin, tämä ei kuitenkaan käy ihan hetkessä saati ole kaikille halukkaille edes mahdollista. Suhteen molempia osapuolia tenttaa ammattilaiset, myös vartijoilla on mielipide ja näkemys koska olet käynyt ja mitkä ovat olleet tarkoitusperäsi, suomeksi sanottuna sinua testataan että onko suhteesi oikea.

Kolme henkilöä pöydän toisella puolella ja pieni jännitys ilmassa, haastattelija aloittaa sanomalla; "Kerroppas omin sanoin että mistä kaikki alkoi kun teillä ei ole ollut sitä yhteistä historiaa aikaisemmin".
Minäpä sitten vastasin siihen että: "Lähdetään vaikka siitä että eikö se ole ihan hyvä juttu kun sitä historiaa ei ole".

Minulle kuitenkin kävi niin että "läpäisin testit" ja sain mahdollisuuden hakea tapaamista ja tietysti niin teinkin. Sain kirjalliset ohjeet mitä saan ottaa mukaan, ja miten toimia. Pikkusen kyllä kävi mielessä että pitäisikö sujauttaa vartijoiden iloksi jotain pientä kivaa "leikkikalua" laukkuun.


Kaunis paikka, järvenrannalla. No hitto, minähän olin ihan lomalla kun pääsin sinne!

Ei puhelinta, ei tietokonetta, täysi rauha kaikkialla. Kävelyä ulkona, luontoa ja hiljaisuutta. Ruuan laittoa ja päiväunia. Kun arki ja työ on kiireistä ja äänekästä niin nautin suunnattomasti niiden vastakohdista. Enkä ollenkaan kokenut haitaksi että tekemistä täytyy keksiä itse, kun ulkoiset virikkeet puuttuvat.

Erityinen paikka,

erityinen seura

ja erityinen kiitos

että tämäkin tutkimusmatka oli mahdollista.

Luottamus on vahva peruskallio

Luottamus - Luotettavuus, mitä ne ovat ?

Monille tänä päivänä ei mitään, minulle jokapäiväinen "leipä".

"Luottamus pitää ansaita, sitä ei voi noin vain saada, aina pitää olla kotona rehellinen",
näin olen omat lapseni kasvattanut, näin minut on kasvatettu.

Minulle luottamus on kivijalka ja peruskallio.

Luotat siihen että heräät aamulla kun illalla sanot lapsille hyvää yötä, luotat että ystäväsi auttaa kun sinulla on siihen tarve, luotat siihen että auto lähtee aamulla käyntiin ja että tililläsi on katetta kun maksat ruokaostoksia kaupassa. Kun olet sairas, luotat siihen että vielä joskus olet terveempi.

Elämä on yhtä luottamusta.

Luottamuksen kaveri on luotettavuus ja se onkin paljon kimurantimpi juttu.

Luottamus on tunne ja tila joka usein joko on tai ei ole. Se joko ansaitaan tai menetetään.

Luotettava ihminen ei valehtele, luotettava ihminen pitää minkä lupaa, onko tosiaan näin ? Ei ehkä kuitenkaan.

Jokainen on joskus unohtanut jotain, nukkunut pommiin tai keksinyt valkoisen valheen, ei tämä tee ihmisestä epäluotettavaa.

Luottamuksen kaveri on avoimuus joten luotettavuutta rakennetaan puhumalla ja olemalla rehellinen, kantamalla vastuu teoistaan ja puhumalla asiat suoraan.

Parisuhteessa luottamus on lepäämistä, antautumista ja kannettavana oloa. Jos ihminen rakastaa toista oikeasti, luottaa myös siihen että valinnat ovat oikeita.

Vaikka tiesin jo alussa että lähtökohdat tässä erityisessä suhteessa on hieman erilaiset kuin "normaalissa" suhteessa, luotin siihen että rakkaus kantaa ja kun se on aitoa, muutkin sen huomaavat. Näin juurikin kävi, vaikka hieman jännitin muiden suhtautumista niin tuntuu että arvostelukykyyni on luotettu ja jopa viranomaiset ovat ilmaisseet luottamusta sanomalla "ei rakkaus ole rikos".

Minä en ole koskaan pettänyt, en voisi tai pystyisi siihen. En ole pettänyt ystäviäni enkä kumppaniani. Minulla ei ole paljon ystäviä, mutta ne ketkä lähelleni pääsevät ovat luottamukseni arvoisia ja sen varmasti ansainneet, olen myös joutunut karsimaan elämästäni ihmisiä ja asioita jotka ovat aiheuttaneet epäluottamusta, vieneet voimavaroja ja aiheuttaneet pahaa oloa.

Minulle luottamus on niin suuri asia että jos itse pyrin olemaan luotettava ajattelen että olen luottamuksen arvoinen ja näin vaadin ehdotonta luottamusta myös parisuhteessa, ei ole niin suurta asiaa että siitä ei pääsisi yli tai siitä ei voisi puhua. Luottamus on myös tunne turvallisuudesta ja siitä että toinen rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.

"On hyvä muistaa, että ihmisyyteen kuuluu myös epätäydellisyys. Täydellistä suhdetta tai täydellistä kumppania ei ole olemassa.  Aina emme onnistu,  kyky antaa anteeksi sekä armollisuus itseä ja toista kohtaan on tarpeellinen ja tärkeä taito parisuhteessa kuten elämässä muutenkin. Myös silloin kun luottamusta etsitään takaisin."

              Minä luotan tulevaisuuteen, minulla on siihen erityinen syy. Luota siis sinäkin.